torstai 11. huhtikuuta 2013

Äikän lopputyön mokaamisenestäjä! Ei liity blogiin!



Veitikan mieskuvat
Miehet ovat suuressa roolissa toisen maailmansodan aikaan sijoittuvassa, saksan johtajasta kertovassa teoksessa, siitä ei ole epäilystäkään. Suurin osa Veitikan hahmoista onkin miehiä. Toiminta keskittyykin siis heidän tekoihinsa, pohtimisiinsa ja sekoiluunsa. Valtaosa teoksen erilaisista luonnetyypeistä yhtyvätkin miespuolisiin henkilöihin. Miesten joukosta löytyy hiljaista hissukkaa, vanhuudenhöperöä, hullua räyhääjää ja ovelaa juonittelijaa.
 Miestä kuvataan Veitikassa satiiriseen sävyyn. Heidän kuvauksensa pohjautuvat osittain historiallisten faktojen pohjalle, mutta  kirjailija Veikko Huovinen on myös ottanut valtavasti taiteilijanvapautta muokaten totuutta. Tosin tyhjästä on paha nyhjäistä huumoria!
Tosiaankaan näiden maailmalla tunnettujen ''herrasmiesten'' nöyryyttämistä ja ivaamista ei kirjassa pelätä vähääkään. Kerronta tapahtuu myöskin paljon yksityiskohtaisemmin verraten naishenkilöihin. Esimerkiksi natsipuolueen johdon kevätretkellä kuvaillaan miesten retkeilyä, minkä sijaan naiset ovat vain tarjoilemassa ruokia.

Naisten puuttuminen yksityiskohtaisemmasta kuvailusta ei ole sinänsä mikään ihme ottaen huomioon sen, että kirjan aihe keskittyy Adolf Hitlerin elämään, jonka tapahtumissa miesten teot olivat suuressa asemassa. Teoksessa esiintyykin vain harva naishenkilö Hitlerin äidin, Klara Hitlerin, Eva Braunin ja Geli Raubalin lisäksi.


ADOLF HITLERIN UUSI RAKAS
Adolf Hitler illasti viehättävän nuoren naisen kanssa eilen iltapäivällä huvilassaan Berghofissa, kertoo turvavartijana toiminut anonyymi SS-mies. Hitler esitteli vaalean naisen Eva Braunina.
Sattumoisin samanniminen nainen työskenteli Hitlerin valokuvaajan, Heinrich Hoffmanin assistenttina. Julkisuuten Hitler ei ole Braunia tuonut, vaan hänen olemassaolonsa tuli yllätyksenä. Yritimme tavoittaa Adolf Hitleriä puhelimessa, mutta hän kieltäytyi kommentoimasta asiaa omalla, hyökkäävällä tavallaan.
Führerin entinen rakastaja, Geli Raubal kuoli mystisissä olosuhteissa jonkin aikaa sitten. Emme voi kuin arvailla mitä tuleman pitää: Onko suhde Eva Brauniin vain rakkaansa kuolemasta toipuvalle Hitlerille tyhjyyttä paikkaava laastarisuhde, vai onko kyseessä hänen elämänsä rakkaus?                     Eva Braun paikallisen uimaseuran kesäretkellä.
Geli Raubal - itsemurha?
Adolf Hitlerin rakastajatar Geli Raubal menehtyi epämääräisissä olosuhteissa muutama kuukausi sitten. Hitleriä ollaan epäilty hänen kuolemastaan, mutta saatuamme käsiimme edesmenneen rakastajattaren päiväkirjan tulimme toisiin tuloksiin: Geli Raubal teki itsemurhan.
Hän oli turhautunut siihen, että Hitler rajoitti hänen menemisiään ankarasti. Hänellä oli kaikki, mitä vain nainen saattoi pyytää - paitsi vapaus. Raubal kirjoitti päiväkirjassaan Hitlerin kieltäneen häntä puhumasta toisille miehille. Viimeinen niitti tuntui olevan se, että Führer kielsi rakastajatartaan menemästä Wieniin harjoittamaan lauluopintojaan.
ONKO HITLER MASOKISTI?
Geli Raubalin päiväkirja paljasti myös muitakin Adolf Hitlerin outoja piirteitä. Johtaja tuntuu kirjoitusten mukaan nauttivan erilaisista roolileikeistä:
" Hitlerin asunnossa, Haus Wachenfieldissa on erikseen kidutushuone, jossa minun pitää ruoskia häntä ja ruopia häntä piikeillä ja kannuksilla jaloissani hänen maatessaan maassa.
Toisinaan Hitler tahtoo pukeutua sisäköksi nimeltään Renate, ja minun täytyy komentaa häntä siivoamaan nopeammin "
Raubalin kirjoitukset viittaavat vahvasti siihen, että Hitler olisi masokisti. Tällaiset taipumukset saattoivat olla yksi osasyy siihen, mikä ajoi Raubalin itsemurhaan.


 Johdanto
Valitsin kirjakseni isäni suositteleman Veitikan, joka on Veikko Huovisen vuonna 1971 kirjoittama Adolf Hitlerin elämästä ja toiminnasta kertova, humoristinen teos. Kirja vaikuttaa hauskalta ja mielenkiintoiselta, luettavalta. Ajatus siitä, että Hitler teki hirmutekonsa vain silkkaa kieroutuneisuuttaan ja outoa huumorintajuaan on kaikessa karmeudessaan huvittava.
Kirjan takasivun mukaan teoksen tarjoamaa tietoa ei kannata ottaa aivan tosissaan, vaan etsiä siitä humoristin totuus. Se merkinnee sitä, että Huovinen on armotta sekoittanut faktaa ja fiktiota keskenään tämän teoksen saralla.  Jo itse kirjan kansikin huutaa sen tekevän parodiaa tästä maailmaa järisyttäneestä viiksiniekasta. Sivuja pikaisesti selaillessani törmäsinkin jo ruokalappu kaulassaan pöydän ääressä istuvaan Adolf Hitleriin.
Kyseinen teos onkin ensiaskeleeni Veikko Huovisen kirjalliseen tuotantoon, joka näyttäisi olevan laajaa. Luulen kirjailijan olleen tyyliltään melko hulluttelevaa sorttia katsottuani hänen teokseensa "Lampaansyöjät" perustuvan, Seppo Huunosen ohjaaman elokuvasovituksen. Huovinen kirjailijana vaikuttaakin erikoiselta, ja hänellä tuntuu olleen sana hallussa ja mielikuvitus taivaissa.
Kirjallisuustyön tekeminen tuntuu projektina mielenkiintoiselta, ja itse asiassa melko avartavalta. Ymmärsin vasta tätä johdantoa kirjoittaessani, miksi kirjallisuustyön tekemistä ei kannata jättää viime tinkaan: Se vaatii todella paljon pohdintaa, lukemista, tiedonhakua ja ideointia ollakseen nopeasti tehtävä.